Tupa
Tupa-nimitystä (ruots. stuga) asumuksesta alettiin käyttää siinä vaiheessa kun maassamme yleistyi keskieurooppalaisittain muurattu, liedellinen uuni. Sitä käytettiin sekä lämmönlähteenä että ruoankypsennyksessä. Sauna kiukaineen sijaitsi rakennuksen toisessa päässä tai erillisessä rakennuksessa. Yksinäistuvat olivat joko eteisettömiä tai eteisellisiä. Eteisen perälle rakennettiin toisinaan pieni kamari.
Pakaritupa (ruots. bagarstuga) eli pakari on tunnettu parituvan toisen huoneen nimityksenä Satakunnassa, Länsi-Hämeessä ja osassa Tornionjokilaaksoa. Nimitystä on käytetty siitä huoneesta, jossa ruoka valmistettiin. Toinen huone oli pirtti. Pakareita alettiin rakentaa suurempiin taloihin säätyläisten mallin mukaan 1700-luvulta lähtien. Pakaritupa on voinut olla myös erillinen pieni rakennus lähellä päätaloa.
LAINAUKSET KIRJASTA ”TUPA”
SIRKKA-LIISA RANTA
JUHANI SEPPOVAARA